Blogi

”Nyt pistit vaikean sanan”

Meille EP LAPE -hankkeessa työskenteleville perhekeskus, lapsivaikutusten arviointi ja lapsibudjetointi alkavat olla tuttuja käsitteitä. Pikku hiljaa, vuosien ajan erilaisissa hankkeissa kehitelty perhekeskus toimintamuotona alkaa olla toteuttamista vaille valmis. Kaiken pitäisi olla selvää, mutta onko sittenkään?

Perhekeskuksella tarkoitetaan lähipalvelujen kokonaisuutta, joka sisältää lapsille ja perheille suunnatut hyvinvointia ja terveyttä sekä kasvua ja kehitystä edistävät sekä varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskus palvelee kaikkia lapsia ja perheitä mukaan lukien monimuotoiset perheet, vammaisen lapsen perheet ja maahanmuuttajat.

Katugallupissa kansalaisilta asiaa kysyttäessä vastaan tuli seuraavanlaisia ajatuksia.

Mikä on perhekeskus?

”Sinne voi mennä lapset kellä ei ole vanhempia. Tai vanhemmat on jotain juoppoja. Lapset ovat työntekijöiden kanssa, kaiken ikäisiä, ei kuitenkaan yli 15v. Paikka missä lapset nukkuis ja ois.”

”Ei ole ollut omassa elämässä. Mutta luulisin, että jos tulee kysymyksiä tai murheita voi niitä lähteä perhekeskuksen kautta selvittelemään. Kaikenlaisia ihmisiä voisi olla, kaikenlaisilla taustoilla. En näkisi, että olisi ammattikuntia. Jos työntekijöitä, niin voisi olla joku työntekijä, voisi olla joku, kuka haluaisi tulla.”

”Paikka missä perhe saisi tukea kaiken näköisiin asioihin. Hatusta vedetty. Töissä sosiaalipuolen ihmisiä, mielellään terveydenhuollon ihmisiä myös. Kasvatusalan heppuja myös. Tuossa perhettä ajatellen kaikki perheelle tärkeät tahot.”

”Turvapaikka. Paikka johon voi koota perheitä, joilla menee huonosti. Töissä olisi sosiaalityöntekijää, perhetyöntekijää, esimerkiksi neuvolan perhetyöntekijä.”

”On yhteisö missä ollaan, kaveripiiri, joka on läheinen. Semmoset ihmiset, joiden kanssa haluaa olla.”

”Mihinkä voi mennä perheenä, se voisi olla talo tai tila, muitakin perheitä siellä voisi olla. Sinne mentäisiin vaikka tapaaman toisia ja vaihtamaan ajatuksia. Voisi olla ohjaajia, jotka veisi keskustelua eteenpäin. Asiat liittyvät perheeseen kun perhekeskus kerran on. Perheen hyvinvointia esimerkiksi. Siellä ois kavereita. Voisi olla opettajia. Terkkari voisi olla. Seinäjoki voisi paikkana olla hyvä. Illat voisi olla hyvä aukioloaika tai viikonloppu, silloin perheellä olisi vapaata.”

Kysyimme myös lapsivaikutusten arvioinnista, jonka THL määrittää seuraavalla tavalla:

”Lapsivaikutusten arviointi on erilaisten päätösten ja toimenpiteiden yhteydessä tehtävää lapsiin kohdistuvien vaikutusten ennakointia ja seurantaa: miten lapsen oikeudet toteutuvat ja millaisia hyötyjä tai haittoja lapsiin kohdistuvilla päätöksillä ja toiminnalla aiheutetaan?

Lapsivaikutusten arviointia voi käyttää esimerkiksi maakuntien ja kuntien palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen sekä lapsiväestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Vaikutuksia tulee arvioida, kun tehdään esimerkiksi varhaiskasvatuksen, perusopetuksen tai lastensuojelun toimintaympäristössä lapsiin kohdistuvia päätöksiä.”

Lapsivaikutusten arviointi?

”Kauheita kysymyksiä, ei hajuakaan.”

”En tiiä.”

”Nyt pistit vaikean sanan.”

”Kuinka lapset pystyisivät asioihin vaikuttamaan. Pitäisi lasten saada vaikuttaa omaan elämäänsä, annetaan joskus osallistua vääriinkin asioihin.”

”Minkälaiset välit muilla lapsilla on? Miten lasten mielipiteet vaikuttaa.”

Lapsibudjetointi herätti myös monenlaisia ajatuksia haastateltavissa

THL:n mukaan ”Lapsibudjetointi tarkoittaa kunnan, maakunnan tai valtion talousarvion tarkastelemista lapsenoikeusnäkökulmasta. Lapsibudjetointi ei tarkoita erillisen ”lasten talousarvion” tekemistä, vaan kyse on talousarvion lapsiin kohdistuvien määrärahojen tarkastelusta kokonaisuutena hallinto- ja toimialarajat ylittäen.”

Lapsibudjetointi?

”Mietitään mitä lapset kustantaa.”

”Miten lapsi käyttää itse rahaa tai lapsi ja perhe käyttää rahaa lapseen.”

”Lapsia käytetään hyväksi ja niiden avulla saadaan rahaa.”

”Miten paljon perhe ns. aikoo lapseen käyttää rahaa esim. harrastuksiin, vaatteisiin ja vapaa-ajan toimintaan.”

”Valtio budjetoi.”

Nämä ovat todellakin herätteleviä kuvauksia ja saivat meidät hanketyöntekijät mietteliäiksi

LAPE:ssa, lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa, ensisijaista on lapsen etu ja oikeudet ja vanhemmuuden tuki. Katugallupin vastaajat olivat iältään 13–50-vuotiaita, ja hyvinkin erilaisissa elämäntilanteissa olevia palvelujen käyttäjiä. Niitä ihmisiä, joiden arjessa perhekeskuksissa annettavat palvelut hanketyöntekijöiden silmissä ovat hyvinkin tuttuja ja arkisia, mutta sanan ”perhekeskus” alle laitettuna antaakin aivan toisenlaisen mielikuvan. Emme saa unohtaa myöskään lapsivaikutusten arviointia tai lapsibudjetointia, asioita, jotka liittyvät oleellisesti palvelujen suunnitteluun ja talousarvioihin sekä asiakaslähtöisyyteen ja asiakasosallisuuteen palveluja tuotettaessa. On tärkeää kuulla palveluja käyttäviä kansalaisia, puhua heidän kieltään.

Tärkeää olisi ennen kaikkea taata se, että nimestä huolimatta, palveluja käyttävät saavat tarvitsemansa avun matalalla kynnyksellä, riittävän ajoissa ja ammattitaidolla tarjoiltuna. Tähän me EP LAPE:ssa pyrimme, yhdessä ja yhteistyössä. Vaikeista sanoista huolimatta, matka jatkuu.

 

Heli Mäki (haastattelut ja teksti)
hanketyöntekijä, perhekeskustoimintamalli, EP LAPE

Auli Romppainen (haastattelut)
hanketyöntekijä, toimintakulttuurinmuutos, EP LAPE